Sain käydä äsken polvistumassa ehtoollispöytään. Kuinka ihmeellinen asia ehtoollinen onkaan! Minua siinä puhuttelee erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin, ehtoollispöytään saan tulla syntieni kanssa ja jättää ne sinne. Kun nousen lähteäkseni takaisin penkkiini, ei minulla enää ole sitä syntikuormaa taakkanani, jonka kanssa alttarille menin. Toiseksi, kohtaan ehtoollispöydässä Vapahtajan konkreettisesti ja todellisesti. Hän todella tulee ja pysähtyy kohdalleni ja koskettaa minua.  Pääsen osalliseksi todellisesti siitä verestä, joka Golgatalla valui ristin juurelle. Se ei ole vertauskuvallista eikä toiveajattelua, vaan todellisempaa todellisuutta kuin näppäimistö jolla tätä tekstiä näpytän. Täysin käsittämätöntä! Ja niin suurenmoisen ihanaa! Voiko tässä maailmassa olla mitään siunatumpaa kuin olla ehtoollispöydässä.

Jeesus, kiitos siitä että saan kohdata Sinut ehtoollispöydässä erityisellä tavalla. Kätke minut ja jokainen ehtoolliselle osallistunut Sinun pyhän veresi suojaan ja siihen syntien anteeksiantamukseen jonka veresi tuo. Herra kiitos siitä että tulit tähän maailmaan pelastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Siunaa pääsiäisemme. Nimessäsi, aamen.